Kiva, kun päätit edes selaista, millainen LC tästä olisi tulossa :) Voin sanoa, että tämä osa saattaa olla hieman tylsä, mutta tässähän juuri etsitäänkin vain sitä miestä jne. Toivottavasti kuitenkin saat hyvän käsityksen kirjoituksestani ja huumorintajustani, jos nyt minulla edes huumrointajua onkaan.

Tässä on omaperäinen Monamme, suvun kantaäiti. Mona tavoittelee poliisiksi pääsyä, ja aikoo pitää haavestaan tiukasti kiinni. Monalla ei ole erityistä koulutusta yliopistosta, joten hänen on aloitettava luultavasti ihan vain pohjalta. Mona toivoo myös jonain päivänä perhettä, ja toivottavasti niin tulee käymäänkin. Mona on kokenut nuorena kovia, hyttysen puremasta vanhempiensa kuolemaan. Mona karkasi lastenkodista, ja kerjäili rahaa vuoden, ja sai kokonaan 4 800§, ja hän tuhlasi ne ruokaan, tarvikkeihin ja vaatteisiin. Jäljelle jäi rahaa tulevien lapsien vaatteisiin.

Mona kuitenkin osti myös lapion. Mona ei ollut kylläkään ikinä lapioinut, eikä hän erityisemmin tiennyt mitä sillä tehdä. Mitä järkeä on kaivaa kuoppa maahan? Sehän on susimaista, ja jäljelle jää ruma aukko. Mona kuitenkin halusi kaivaa yhden kuopan, ja piilottaa sinne "Äidin muistoille!", mutta Monahan ei tajunnut, että se menisi ajankulun myötä pois teksti, ellei paperikin tulisi mullaksi.

"Tämä saa olla ensimmäinen, ja toivottavasti viimeinen kerta kun joudun kaivamaan kuoppaa.", Mona huokaisi vihaisesti ja kiukkuisena.

Monaa rupesi väsyttämään niin paljon, että hänen oli hetkeksi mentävä sängylle nukkumaan. Nukkuminen tosin oli mahdotonta, koska aurinko paistoi suoraan silmiin.

Mona haki vihaisena tietokirjan, ja rupesi lukemaan lapioimisesta. "Lapioimalla saattaa nähdä paljonkin matoja, ja matojahan voi käyttää tietenkin hyväkseen onkimiseen!", Mona luki. Mona oli ostanut matkanvarrelta eurolla tietokirjan, joka oltiin ihan lyijykynällä kirjoitettu.

Mona tylsistyi lukemaan kirjaansa, jopa niin paljon, että hänen silmänsä meinasivat mennä jo kiinni.

Mona huomasi, että hänen ohitseen käveli postinkantaja. Hän päätti mennä heti tutustumaan postinkantajaan, ja kysymään neuvoja, mistä saisi vaatteita, ja kenties uuden miehen.

"Hei.", Mona sanoi iloisena. "Mistä löytäisin perheen?"

"Hahhah, vai perheen? Tarkoitatko miestä vai adoptiota vai vanhempia?", postinkantaja Aamu Mäkinen kysyi nauraen. "Niin siis miehen.", Mona sanoi nolona, kun ei huomannut virhettään lauseessa. "No haloo! Stadihan on täynnä miehiä, kävele Stadiin, ja mene vaikka puotiparatiisiin.", Aamu sanoi. "Mutta jos et jaksa mennä kävellen, niin soita treffipalveluun. Se tosin maksaa hieman, ja saat paremman miehen mitä enemmän annat rahaa. Itse olen kokeillut treffipalvelua, ja saanut todella ihanan poikaystävän. Stadiin ei kannata raahautua, koska sinne kestää tunnin kävelymatka. Ei kannata tutustua miehiin, jotka näyttävät jotenkin oudoilta..", Aamu selosti innoissaan ja avuliaasti.

Pian puheenaihe vaihtuikin Monan uratavoitteeseen. "Hyvä valinta se poliisi. Toivottavasti saat töitä. Ainiin, huomasin, että lehdessä on yksi ilmoitus, että tarvitaan yövartiaa museoon.", Aamu sanoi. "Huoh.. Itsekkin halusin poliisiksi, mutta perheellämme ei ole varaa, että opiskelisin, joten haen rahaa tuomalla lehtiä!", Aamu kiljui innoissaan hehkuttaen. Mona innostui kanssa jostakin syystä. Hän taisi löytää uuden ystävän.

"Voisitko sinä antaa sen lehden ja sitten häipyä?", Mona sanoi äkkipikaisesti hymyillen.

Aamu katsoi Monaa ihmeissään, varpaista päähän. Hän tunsi, että jotain kummallista Monassa oli. "Juu, minun täytyykin mennä naapurin Inskasille viemään lehti. Nähdään!", Aamu sanoi, ja jätti lehden.

Mona huusi Aamun perään, kun Aamu käveli nopeasti pois. "Hei, Aamu!", Mona huusi, ja sitten haukotteli. Aamu kääntyi katsomaan, mutta jatkoi sitten kävelemistä. "Onko siellä naapurissa kenties jotakin kuumia kolleja?!", Mona huusi, mutta Aamu oli jo ehtinyt lähteä tiehensä.

Mona tarttui lehdestä kiinni, ja hän soittikin kuin soittikin poliisilaitokselle, ja sai vartian paikan. Monan työt alkaisivat vasta tosin huomenna. Katsokaa muutes, miten aidon näköinen tuo lehti tavallaan on! :D

Mona päätti soittaa ennustajaeukolle viellä aamupäivällä, jostakin syystä. "Vasta 2tunnin päästä? Selvä, no heihei.", Mona sulki puhelun yllättyneenä. Hän luuli, että ennustajaeukko pääsisi aikasemmin. "Mhh.. Mitäs nytten sitten tekis..", Mona pohdiskeli. "Ahaa!"

Tässä on uudistunut Mona. Mona näyttää tässä kyllä hieman oudolta, mutta tavallisesti hän on ihan nätti :) Mona värjäsi siis hiuksensa, ja laittoi pidennykset, joita hän joskus käyttää. Eipä Mona ollut ennemmin pitänyt huolta kovasti, miltä hän näyttää.

Hetken päästä tämä Aili tulikin jo Monan tontille. Mona melkein nauroi, kun näki ennustajaeukon. Mona kuitenkin piti pokkaansa, ja meni puhumaan ennustajaeukolle.

"Haluan oman prinssini, joka pysyy sydämmessäni niin kauan kun elän.", Mona runoili. "Jaahas, selvä se..", ennustajaeukko sanoi hymyillen..

"..mutta raha ennen hupia, kiitos!", ennustajaeukon naama muuttui kiusalliseksi. Mona tirskahti, ja antoi rahaa.

Tämmöistä saa treffipalvelusta, maksullinen..

Tämmöista saa yhteistontilta, ilmainen.

"Wuhuu!", Mona huudahteli innoissaan. "Olen maailman onnellisin nainen!"

Irina Korpi kävi useasti pihalla siistimässä itseään sateella. Taisi sateenvarjo unohtua kotiin?

Mona oli innostunut tyylinsä vaihtamisesta niin paljon, että hänestä tuli punapää. Mona oli tyytyväinen ulkonäköönsä vihdoin.

Monan oli pakko soittaa tulevalle miehelleen, koska viimeksi heillä synkkasi todella hyvin. Peräti 2 salamaa! Huhhuh. Mona ei kuitenkaan tavoittanut herraa, koska herra oli jossakin muualla.

Kuitenkin herra soitti Monalle takasisin yllättävän nopeasti, ja pyysi Monaa treffeille. Mona oli positiivisesti yllättynyt. "Totta mooseksessa suostun! Tavattaisiinko minulla?", Mona kysyi. He sopivat treffit. Harmi vain, Monalla ei ollut kaapissaan muuta kuin alusvaatteet, pyjama, urheiluvaatteet sekä muuta tarpeellista. Mitään juhlallisia vaatteita Monalla ei ollut, kerta maksoivat ihan suunnattomasti.

♥

"Hei.", sanoi herra. Anteeksi, en muista tuon miehen nimeä, mutta kutsukaamme nyt häntä Artoksi. "Kiva kun tulit.", Mona sanoi. "Tottakai, itsehän minua sinua pyysin treffeille.", Arto sanoi hymähtäen. "Kas katos, olet värjännyt hiukset!", Arto sanoi ja visersi.

 

Sori, tää oli ihan pakko laittaa! :D

Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Arton oli kuitenkin pakko lähteä kotiinsa päin, koska huomenna olisi aamuvuoro. "Hyvää yötä, söpöliini.", Arto sanoi, ja lähti kävelemään pois Monan tontilta. Mona oli ihan myyty.

 

 

Tähän päättyi tämä osa. Valitan, ettei minulla ollut oikein aikaa tehdä osaa, ja siksi osasta tuli aika surkea. Olisin kuitenkin kiitollinen, jos kommenteja tulisi :) PS: Kertokaa, etenenkö liian nopeasti, vai miten voisin parantaa "tarinaani?" :)